Matka alkoi Suomen Turusta Viking Line -terminaalin kautta Ruotsiin. Matkaan lähti viisi opiskelijaa sekä dosentti Heikkinen. Laivalla pääsimme tutustumaan perinteiseen ruotsinlaivan meininkiin karaoken merkeissä. Kunniamaininnan esityksistään ansaitsevat Asp Roviolla-tulkinnallaan, Sillvan Kaikki tytöt -laulusuorituksellaan sekä tietysti Heikkisen loistava Öppna Din Dör -tulkinta.

Aamulla pikkubussin nokka lähti Tukholmasta kohti Hannoveria edessä olevan ajomatkan ollessa noin 1150 kilometriä.

”Via dolorosa, kärsimysten tie”

Automatka oli pitkä sekä kivinen, kuten Tommi Läntinen jo laulussaan toteaa. Ajomatka Tukholmasta kulki kohti Ruotsin eteläkärkeä Malmöhön, josta ajoimme Juutinrauman sillan yli Tanskaan. Tanskasta matka jatkui lautalla Saksan puolelle. Saksassa matkan varrella pääsimme tutustumaan moneen huoltoasemaan, joissa löysimme meille suomalaisille aivan uusia asioita, kuten pyörivän vessanpöntön renkaan.

Matkan lähestyessä Hannoveria pääsimme kokemaan ripauksen saksalaista liikennekulttuuria Stau-kylttien merkeissä. Tutustuimme pysähdyksellä suomalaiseen saksaa puhuvaan mieheen, joka mainitsikin, että ”aina on Stau”. Niinpä niin. Vaikka matkan aikataulussa ei aina pysyttykään ja matka-aika venähti, niin ainakin majapaikoilla uni maittoi sitäkin paremmin.

Tiistaina aamuvarhain matkaseurue lähti kohti Hannover Messe -tapahtumaa pikkubussilla. Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi messualuetta ja mitä katsomisen arvoista tapahtumasta löytyi. Tämän ansioista seuraavana päivänä olimmekin viisaampia sen suhteen missä kiertää ja minne yrityspisteille kannattaisi jäädä verkostoitumaan; verkostoituminen olisi kuitenkin meille kaikkein arvokkainta oppimisen kannalta. Ensimmäisenä menimme messuhalli yhdeksään, joka oli automaatioon painottuva tila ja jossa oli paljon sen alan yrityksiä ja ständejä. Sieltä jatkoimme aukiolle, josta löysimme Toyotan esittelypisteen ja saimme kuulla hyvin kattavan ja mielenkiintoisen esittelyn heidän tuotteistaan ja palveluistaan. Päivän aikana kävimme läpi myös muita logistiikka-aiheisia halleja, jotka ovat kartassa merkittynä sinisellä värillä, sekä suomalaisen CimCorpin pisteellä.

Keskiviikkona menimme messuille uudelleen ja kiersimme paljon muita suomalaisia pisteitä lävitse. Illalla ohjelmaamme kuului Suomen Osto- ja logistiikkayhdistys Ry:n jäsenten yhteinen illallinen, jonka tarjosi Toyota Material Handling.

Verkostoituminen jatkui vielä iltariennoilla Brahaus Ernst August nimisessä ravintolassa Toyotan edustajien kanssa, jotka tulivat meille hyvin tutuiksi messujen aikana. Saimme kuulla hienoja ja inspiroivia tarinoita logistiikka-alalta, joista varmasti on hyötyä tulevissa opinnoissa ja työuralla.

Torstaina emme jaksaneetkaan enää mennä messuille edellisten päivien verkostoitumisen vuoksi, joten päätimme sen sijaan nauttia hieman Hannoverin hienosta kaupungista, jota emme olleet päässeet vielä ennen tätä tutkimaan. Kävimme Hannoverin jalkapallostadionilla sekä monessa muussa turistikohteessa.

”Perillä on tuolla edessämme jossain, mennään, mutta ajetaan hiljempaa”

Perjantaina matka alkoikin jo kohti ihanaa Suomea tutuksi käyneellä pikkubussillamme ja seurueesta saattoi jo huomata pientä väsymyksen tunnetta yhdellä jos toisellakin. Suuntasimme kohti Saksan Lyypekkiä, josta lautta jatkoi taas kohti Ruotsia. Ruotsissa pysähdyimme Jönköpingissä ennen Tukholmaan saapumista ja piipahdimme löysän paluuaikataulun vuoksi paikallisessa thaimaalaisessa karaokepaikassa, johon Google Maps meidät opasti. Päätimme aiheuttaa pientä hämmennystä suomalaisina turisteina laulaen muutaman herkän suomalaisen erobiisin. Tämän jälkeen suunnistimmekin jo takaisin matkareitillemme kohti Tukholmaa ja laivalla hytteihin päästyämme saattoivat kaikki rojahtaa hyttien valkoisiin lakanoihin nopeasti.

”Aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin”

Saavuimme Turun satamaan lauantai-illalla ilta-auringon valaistessa tutun ja turvallisen koto-Suomen. 

Reissun jälkeen taskut on täynnä uusia hienoja, korvaamattomia muistoja ja mukaan on tarttunut entistä innovatiivisempi ote opiskeluun ja tulevaisuuteen. Tällaiset reissut sekä ottavat että antavat, mutta jälkikäteen voi todeta, ettei tällaisia kokemuksia voi rahalla korvata. Voi olla vain onnellinen siitä kaikesta mitä reissussa sai oppia ja kokea.